Suomi on piilorasistinen ja näennäis-suvaitsevainen yhteiskunta

Ex-vennamolaisten saavutettua huikean vaalivoiton kunnallisvaaleissa viimevuoden lopulla, on päivänpolitiikkaa hallinnut keskustelu maahanmuuttokriittisyydestä. Europaanparlamenttivaalien lähestyessä tämä aihe jatkanee otsikoissa vielä kevääseen.

Eihän siinä mitään. Aihe on oikein värikäs ja mikään ei ole mielenkiintoisempaa kuin seurata sivistynyttä ja asiallista keskustelua, joka käydään kunnolla pöydän ääressä.

Valitettavasti ajoittain tuntuu, että ainoa asia, joka tästä keskustelusta tekee sivistyneen, on se, että pöytä, jonka ääressä keskustelu käydään on leivätön. Olen jo aikaa sitten seonut laskuissa, mutta tähän mennessä on varmasti Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävänä toistakymmentä eri haastetta aiheen tiimoilta. Rikosnimikkeet vaihtelevat kunnianluokkauksesta, rikokseen yllyttämisen kautta tähän viimeisimpään, kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Tapa käydä sivistyneet keskustelut oikeussalissa on perinteinen ja äärimmäisen historiallinen, yksi tunneituimmistahan käytiin jo vuonna 399 eaa.

Myös tapa surmata vastaväittäjä periytyy samasta tapahtumasta. Surmata on ehkä hivenen väärähkö ilmaus, tämä kuuluisa väittely, kun päättyi vapaasti suomennettuna lentävään lauseeseen: mene ja myrkytä itsesi. Suomessa kun on muodissa korostaa omaa sivistyneisyyttä käyttämällä hienoja englanninkielisiä fraaseja, on tämä lausahdus käännetty sutjakkaasti muotoon ”go fuck yourself”.

Sivistynyttä, ah niin sivistynyttä.

Helsingin Sanomat julkaisi mennä viikolla uutisen: Suomi on piilorasistinen maa. Tämä uutinen on informaatioarvoltaan lähellä nollaa. Tämänhän me kaikki tiedämme.

Kysymys kuuluukin. Miksi Suomi on piilorasistinen yhteiskunta. Suurin yksittäinen syy tähän on, että Suomi on myös ainoastaan näennäissuvaitsevainen yhteiskunta. Suvaitsevaiseksi Suomessa voi itseään kutsua henkilö, joka täyttää vähintää kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä:

1)Ei avoimesti käytä sanaa ”neekeri”.
2)Ei pilkkaa kehitysvammaisia, eikä avoimesti käytä sanaa ”kehari”.
3)Julistaa itse itsensä suvaitsevaiseksi.

Olen sen verran mukavuuden haluinen ja laiska, että käytän koko loppu kirjoituksen ajan negridisen rodun edustajista sanaa neekeri. Perusteluni. Negridi-sanaa käytetään lähinnä tieteellisissä yhteyksissä, etenkin kun käsitellään eri rotujen (kaukosoidi, mongolidi jne.) eroja. Tämä ei ole tieteellinen kirjoitus, enkä ala tässä kirjoituksessa käsittelemään rotuoppia. Afrikkalainen on piiitkä sana, enkä jaksa sitä hirveän montaa kertaa kirjoittaa, lisäksi se on ilmaisuna epätarkka, koska afrikassa on myös valkoisiaihmisiä. Neekeri sana on lyhyt ja ytimekäs, jokainen tietää minkälaisesta ihmisestä puhutaan, kun puhutaan neekeristä.

Myönnän, että neekeri-sanan englannin kielinen vastine nigger on suuressa osassa englanninkielistä maailmaa rasistinen. En myönnä neekeri sanan olevan rasistinen ilmaus Suomessa. Suomi ei ole sunnattomista pyrkimyksistään huolimatta ikinä ollut siirtomaavalta, Suomessa ei ole ikinä kollektiivisesti sorrettu neekereitä heidän ihonvärinsä, syntyperän tai muunkaan vastaavan syyn perusteella, jos neekeri on rasistinen sana, on elokuva ”Pekka ja Pätkä neekereinä” rasistinen elokuva (ei ole).

Lisäksi sanankäyttäjä antaa sanalle merkityksen. Jos puhuja/kirjoittaja ei anna sanalle rasistista merkitystä, se ei voi olla rasistinen. Todiste. En voi sietää keitetyn kaalin hajua, kaalikeittoa pystyn syömään, mutta kaalikääryleet ovat – ehkä ainut – ruokalaji, joka jää lautaselle. Mitä siis tarkoittaa minun sanomanani lause ”elämä on yhtä kaalikäärylettä”? Toisaalta poiketen monista muista suomalaisista pidän suunnattomasti (hyvin/oikein) paistetusta maksasta ja maksan tuoksusta. ”Tämän blogin kirjoittaminen on kuin maksaa söisi”.

Rasistisia sanoja, käyttämieni perustelujen mukaisesti, sen sijaan ovat ”ryssä” ja ”jutku”. Molempiin etnisiin ryhmiin on Suomessa kohdistettu kollektiivista sortoa ja vainoa.

Mielenkiintoinen havainto. Rasisti ilmauksesta on Suomessa hyvää vauhtia tulossa rasistinen ilmaus: se on loukkaava ja kohdistuu etniseen erityisryhmään; suomalaiseen syrjäytyneeseen mieheen.

Toinen havainto. Rasisti nimitystä Suomessa käytetään pääasiallisesta ihmisestä, joka ei oikeasti ole rasisti. Avoimesti rasisteiksi Suomessa mielletään lähinnä eri alakulttuureiden edustajat, skinheadit ja uusnatsit. Tosiasiassa näiden alakulttuureiden edustajat ovat ainoastaan syrjäytyneitä, vihaisia – yleensä nuoria – miehiä. Sen takia käyttäisin näistä ryhmistä nimitystä viharyhmät. Syrjäytyneelle vihaiselle miehelle vihan kohde on toisarvoista, tärkeämpää on ylläpitää vihaa. Tämä onnistuu, kun on olemassa jokin konkreettinen vihankohde, yleensä (lue ”aina” - yritän vain olla diplomaattinen) tämä vihankohde on melko satunnaisesti valittu, ja harvoin (lue ”tuskin koskaan”) sillä on mitään todellista tekemistä vihaisen ihmisen syrjäytymisen, pahanolon ja vihan syiden kanssa.

Neekerit eivät vie meidän naisia, eivätkä meidän työpaikkoja.

Koska isompiaan ja vahvempiaan kiusaamalla saa ainoastaan mustansilmän, valitaan kohde itseään pienemmistä ja heikommista. Suomessa vihan kohteeksi sopii erinomaisesti neekerit ja homot. Muualla läntisessä maailmassa myös kommunistit ja juutalaiset (varauksin).

Kolmas havainto. Oikeasti rasistiset ihmiset ovat Suomessa (ylemmän) keskiluokan edustajia. Nämä ihmiset ovat piiloutuneet erilaisten vaihtoehtoilmausten taakse. Nykyään käytetään ilmausta ”maahanmuuttokriittinen”. Nämä ihmiset ovat niitä vaarallisimpia. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka tosiasiassa pystyvät kanavoimaan syrjäytyneiden ihmisten muodostamien viharyhmien vihaa haluamaansa suuntaan. Nämä ovat ihmisiä, jotka kokevat oikeutetusti tai oikeuttamattomasti kärsivänsä ”ei-työperäisen maahanmuuton” lisääntymisestä. On osittain totta, että yhteiskuntamme pyörittämiseen tarvittavat varat otetaan keskiluokan verovaroista. Periaatteessa tämän tosiasian pohjalta ”maahanmuuttokriitikoilla” on oikeus vastustaa ”ei-työperäistä maahanmuuttoa”. Hehän sen tavallaan rahoittavat.

Se mikä on oikeasti väärin, on sen perusteleminen vääristellyillä tilastoilla, osittaisilla ja muokatuilla totuuksilla, sekä suorastaan keksityillä väitteillä – valheilla.

Miksi nämä vääristelyt ovat mahdollisia?

Siitä saamme kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat itse itsensä suvaitsevaisiksi nimittäneet. Eli näennäissuvaitsevaisia ihmisiä. Jotka vastustavat nk. yhdentotuudenliikkeitä, huomaamatta sitä, että käytännössä itse muodostavat yhdentotuuden – suvaitsevaisuuden – liikkeen.

Kuvitellaan että baarissa istuu samassa pöydässä tuopin äärellä viisi kaverusta. Myyntiedustaja Matti, kuukausitulot bruttona 3 000€, Sairaanhoitaja Siiri, 1900€/kk, Siirin poikaystävä terveyskeskuslääkäri Lauri, 4500€/kk, Humanististentieteidenopiskelija Helena, 1000€/kk + tuet ja sekatyömies Sauli, ei vakituista toimeentuloa.

Baarin ulkopuolella sattuu kulkemaan muutama neekeri. Matti sanoo jotain omasta mielestään nokkelaa, mikä on oikeasti hyvin naamioitu rasistinen kommentti. Lauri ei vaivaudu edes kommentoimaan, Sauli höristää korviaan ja Siiri sekä Helena provosoituvat ja esittävät vastakommenttinsa. Matti on tottakai tehnyt kotitehtävänsä; kiistää olevansa rasisti, vetoaa tilastoihin ulkomaalaisten Suomessa tekemistä rikoksista, vertaa sitä pakolaisten määrään, esittää legendaarisen väitteen siitä, että somalit raiskaavat montakertaa enemmän kuin suomalaiset, ja niin edelleen. Keskustelu päättyy melko pian Hitler-kortin esiin vetoon. Lauri, jolla olisi ollut tosiasioihin pohjautuvaa tietoa Matin esittämistä tilastoista, ei halunnut alentua väittelemään rasistisen Matin kanssa. Siiri ja Helena kuvittelivat – hivenen naivisti – että rasismi menee pois, kun siltä sulkee silmänsä. Sauli, joka on vakavassa syrjäytymisvaarassa sai Matin puheista siemenen, uskoi kyseenalaistamatta kaiken mitä Matti sanoi, ja mikäli hän koskaan syrjäytyy, hän on taas askelta lähempänä liittymistä viharyhmään.

Tämä fiktiivinen tarina on valitettavan uskottava, vaikka itse tarinan kertojana niin sanonkin.

Suvatsevaiset ihmiset eivät suvaitse suvaitsemattomuutta. Jos joku kannattaa rotuoppia, käyttää neekeri-sanaa väärällä äänensävyllä tai muutoin esittää rasistisen väitteen, leimataan hänet suvaitsemattomaksi, eikä hänen kanssaan edes yritetä käydä rakentavaa keskustelua. Näin nämä alunalkujaan epätodet väitteet, jäävät kumoamatta, jolloin ajan kanssa näistä väitteistä tulee totuuksia.

Normaalin keskustelun rakennehan menee kutakuinkin seuraavasti: Ensin on hypoteesi (joku olettaa jotakin), hypoteesista muodostuu teesi (joku väittää jotakin), teesille esitetään antiteesi (joku väittää vastaan), antiteesistä ja teesistä muodostuu synteesi (väite, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä). Kun väitteelle ”neekerit ovat rikollisia raiskaajia” ei esitetä asiallista vastaväitettä, se jää ainoaksi totuudeksi.

Aitoa ja todellista suvaitsevaisuutta on se, että suvaitsee eriäviä – vaikka vääriäkin – mielipiteitä. Suvaitsevaisuutta on suvaita myös rasisteja. Suvaitsevaisuutta ei ole se, että pidättäytyy kivittämästä vammaisia. Suvaitsevaisuutta ei myöskään ole se, että keksii neutraaleita kiertoilmauksia neekeri-sanalle. Eikä suvaitsevaisuutta ole se, että leimaa kaikki neekeri-sanan käyttäjät rasisteiksi.

Raisismi kuitenkin itsessään on vain ideologia, vakaumus, mielipide. Ja mites Suomen perustuslain 2 luvun 6 pykälä kuuluikaan:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos. Syrjintä on rikos. Pahoinpitely on rikos. Rasismi, kommunismi, sosialismi ovat ideologioita, kuten liberalismi.

Lopetan tämän harhaoppisen spekulaationi, suuresti rakastetun pääministerimme sanoihin:

”Rasismilla ei ole kerta kaikkiaan pienintäkään jalansijaa Suomessa”, Matti Vanhanen.